No tulipa sitten asennettua Mandrake 9.0 ("Dolphin") ja ensivaikutelma oli hyvin myönteinen.
Asennus alkaa kysymyksellä, aloitetaanko asennus (enterin painallus) vai mennäänkö lisävalintavalikkoon (F1). Lisävalinnoista voi valita esim. Linuxin käynnistymään expert-tilaan (asiantuntijatila). Normaali käynnistys riittää kyllä useimmissa tapauksissa.
Huom! Mandrake 9.0:n graafinen asennus vaatii vähintään 64 Mt keskusmuistia. Ikävä kyllä, siitä ei ilmoiteta millään tavalla, jos ei tiimalasin ikuista katselua lueta Mandraken tavaksi ilmoittaa muistin vähyydestä ;)
Seuraavaksi tulee näkyviin graafinen näkymä, jossa vasemmalla voi seurata asennuksen edistymistä. Sitä mukaa, kun asennus etenee, valikossa vaihtuu punainen valo keltaisen kautta vihreäksi, josta näkee havainnollisesti, missä mennään.
Asennuksen edistymistä voi seurata myös virtuaalikonsoleista:
Seuraavassa Mandrake 9.1 betan asennusvaiheet, jotka joissakin kohden hieman poikkevat Mandrake 9.0:sta:
Omalla kohdallani asennus oli helppo ja kielenkin saattoi vaihtaa suomeksi heti alussa. Osiointi ei tuottanut minulle päänvaivaa (oli graafinen näyttökin), koska olin ennalta suunnitellut kaiken tarkkaan.
Varoitus! Automaattisen osioinnin valitseminen saattaa vaikuttaa ratkaisevasti koko asennuksen onnistumiseen ja konfigurointiin! Jos antaa Mandraken hoitaa osioinnin automaattisesti, niin kaikki muut osiot katoavat luonnollisesti kiintolevyltä. Asennusohjelma ei myöhemmin tämä vaihtoehto valittuna edes kysy, mikä käynnistyslataaja valitaan, vaan asentaa graafisen Lilon mbr:ään (/dev/hda) automaattisesti. Myös boottidisketti jää tekemättä, koska asennusohjelma ei anna sen tekemiseen mahdollisuutta missään vaiheessa. Se on kyllä helppo tehdä jälkeenpäin Mandrake Control Centeristä (# mcc konsolissa) ja kohdasta käynnistys. Myös käynnistyslataajan asetuksia voi muuttaa MCC:stä. Lisäksi asennus asentaa automaattisen käyttäjän sisäänkirjautumisen. Myös Num Lock on oletuksena päällä. Asennusohjelman automatisointi helpottaa kyllä asennusta useimpien kohdalla, mutta jotkut voivat kokea liiallisen automatisoinnin häiritseväksi.
Itse tein pienen swap-osion (swap-osion suosituskoko on 2 x ram-muistin määrä, mutta suurella keskusmuistimäärällä erillinen swap-osio ei ole välttämätön) ja 4 Gt:n juuri- eli root-hakemiston (/) ja asensin Grub-käynnistyslataajan root-osiolle boot-hakemistoon (en siis tehnyt erillistä boot-osiota = /boot), koska näin ajattelin myöhemmin voivani paremmin käynnistää Mandraken toiselta boot loaderilta. Ennen asennusta kannattaa suunnitella, minkä käynnistyslataajan asentaa vai asentaako mitään. Vaihtoehtoja on nimittäin Lilo, graafinen Lilo ja Grub. Itse suosittelisin Grubia. Mandrakessa voi kyllä myöhemmin muuttaa käynnistysasetuksia Mandrake Control Centeristä (# mcc) tai (# drakconf), lisätietoja linkistä: http://www.mandrakelinux.com/en/doc/90/en/Starter.html/drakboot.html.
Ennen asennusta kannattaa selvittää myös näytönohjaimen tyyppi ja muistimäärä samoin kuin näytön tyyppi, koska asennusohjelma kysyy niitä asennuksen aikana. Itselläni kylläkin asennusohjelma tunnisti kaiken automaattisesti, mutta pyysi kuitenkin hyväksymään ehdotetut vaihtoehdot. Yllätyksekseni optinen, usb-väyläinen hiirikään (Logitech MouseMan Wheel) ei tuottanut ongelmia vaan toimi heti oikein. Usb-väyläinen näppäimistö taas on tietämäni mukaan tuottanut ongelmia ja rehellisesti sanottuna: asennusvaiheessa yksikään distro ei ilmeisesti vielä tue USB-näppistä. Asennuksen jälkeen se taas useimmissa toimii. Ongelma on helppo kiertää käyttämällä asennuksen aikana PS2- tai DIN-liittimellistä näppäimistöä. Asennuksen jälkeen voi tarkistaa, tunnistaako Mandrake oman näppäimistösi, KDE:n menusta: Asetukset -> KDE -> Laitteet -> Näppäimistö. Myös monitorin tunnistus voi aiheuttaa päänvaivaa joissakin tapauksissa. Tunnistus kyllä luultavasti toimi, mutta kaikkien uusien monitorien arvoja ei välttämättä löydy uusienkaan distrojen tietokannasta. Mutta silloin voi yleensä valita 'Custom monitor' -vaihtoehdon, jonka valitessa voi sitten antaa olennaiset tiedot monitorista (monitorin manuaalista juova- ja virkistystaajuusrajat). Myös verkkokortti voi tuottaa joskus ongelmia. Siksi sen tyyppi olisi hyvä tietää etukäteen.
Myös sähköpostitunnus ja salasana kannattaa selvittää etukäteen kuten myös käytetyn news-palvelimen asetukset. Toki ne voi hoitaa myös myöhemmin, mutta itse halusin ainakin päästä heti lukemaan news-aluetta sfnet.atk.linux, ja asensin kaikki kohdalleen saman tien!
Paketteja asennetaan n. 1 megasta jopa kolmeen megaan riipuen asennustavasta. Seuraavat vaihtoehdot ovat valittavissa (Mandrake 9.1 betan asennuksesta - saattaa hieman erota Mandrake 9.0:sta):
Asensin kaikki mahdolliset paketit (koko 2072 / 3606 kt) ja siitä huolimatta asennus kesti alle puoli tuntia. Ainoastaan yhtä asiaa jäin ihmettelemään: toisen CD:n jälkeen ohjelma pyysi "International CD:tä"? Panin sisään 3. CD:n ja asennus jatkui. Kolmas CD on tosiaankin "International + Documentation CD (x86)" ja sisältää i18n-paketit ja dokumentaation. Asennusohjelma pyytää CD:t oikeassa järjestyksessä eikä edellistä CD:tä tarvitse missään vaiheessa syöttää uudelleen asemaan.
Verkkokortin annoin Mandraken tunnistaa automaattisesti, mutta nettiasetukset (useampi kone sisäisessä verkossa) hoidin käsin (en DHCP:n = Dynamic Host Configuration Protocol kautta). DHCP on kyllä suositeltava tapa antaa hakea kaikki TCP/IP-kokoonpanotiedot automaattisesti, jos käytössä on DHCP - palvelin. Nettiasetukset olivatkin itselläni heti oletuksena kohdallaan, mutta asennusohjelma ehdotti sisäisessä verkossa nimipalvelimeksi 192.168.0.2 (nimipalveluasetukset tallentuvat tiedostoon /etc/resolv.conf). Tiesin, että oikea olisi 192.168.0.1, mutta annoin ohjelman jatkaa asennusta sillä seurauksella, että asennuksen jälkeen sisäinen verkko toimi (saatoin pingata serveriin, # ping 192.168.0.1), mutta ulkoinen verkko ei. Kun en noista Mandraken graafisista apuohjelmista tiennyt, niin kirjauduin sisälle Ctrl-Alt-F1 toiselle konsolille roottina (root = pääkäyttäjä) ja kirjoitin: # netconf (netconf on tekstipohjainen netin asennusohjelma). Kun muutin tuon nimipalvelimen oikeaksi, niin ulkoinen nettikin toimi.
Seuraava askel olikin sitten panna posti- ja news-asetukset kohdalleen ja siinä ei tietenkään ollut mitään ongelmia, koska tiesin omat tunnukseni ja salasanat.
Asennusohjelma kysyy muuten jossakin vaiheessa, käytetäänkö automaattista sisäänkirjautumista. Se on tietenkin mahdollista vain tavallisella käyttäjätunnuksella, ei roottina. Huom! Jos valitsee normaalin asennustavan (ei siis expert) ja automaattisen kiintolevyn osionnin, niin ohjelma ei edes kysy automaattista sisäänkirjautumista vaan asettaa sen päälle oletuksena.
Mutta sitten ajattelin päivittää ohjelman Mandraken Updaten kautta (Mandrake kysyy muuten asennusohjelman lopuksi, että päivitetäänkö ohjelma netistä) ja se aiheutti hieman ongelmia. Päivityksiä oli pari sataa megaa ja monet paketit olivat riippuvuussuhteessa toisiinsa ja jostain syystä kun yhden paketin imurointi epäonnistui (ilmoitus: "omituinen vastaus palvelimelta", engl. 'weird response from server'), niin muutkin jo imuroidut paketit hävisivät eikä mitään paketteja asennettu. Pitkään aikaan en saanut kaikkia päivityksiä imuroitua (vaikka on nopea kiinteä yhteys). On tosiaan turhauttavaa yrittää päivitystä, jossa on vaikkapa 20 megaa tiedostoja riippuvuussuhteessa toisiinsa ja sitten yhtä pakettia ei saakaan imuroitua jostain "omituisesta virheestä" ja kaikki pitää aloittaa taas uudestaan tietämättä mitenkään etukäteen, tuleeko imurointi onnistumaan. Sääliksi käy modeemin käyttäjiä! Pieni miinus Mandrakelle! Huom! Mandrake 9.1:een on tulossa korjaus rpmdrake-ohjelmaan, jolloin ongelman pitäisi poistua. Mandrake 9.0:ssa voi toki kokeilla toista päivityspalvelinta, jos käyttämäsi päivityspalvelimen kanssa on ongelmia. Voit myös ladata tarvitsemasi (toisiinsa riippuvuussuhteessa olevat paketit) koneellesi johonkin kansioon, ja kirjoittaa # rpm -Fvh *.rpm, niin RPM huolehtii pakettien asennusjärjestyksestä. Minä sain päivitettyä Mandraken juuri näin: aloitin imuroinnin Updaten kautta ja sitten kun ohjelma ilmoitti, ettei voi asentaa paketteja (kun joitakin paketteja jäi puuttumaan), kävin sillä aikaa ennen OK:n painamista kopioimassa onnistuneet paketit hakemistosta /var/cache/urpmi/rpms toiseen hakemistoon Midnight Commanderilla (mc). Parilla yrittämällä sain kopioitua kaikki tiedostot. Sitten vain tuolla # rpm -Fvh *.rpm asentamaan paketit ja nyt on kaikki päivitetty viimeisen päälle.
Yllätyksekseni Midnight Commander (mc, hyvä file manager) oli valmiiksi asennettu (olin kyllä valinnut joitakin lisäpaketteja asennettavaksi). Oletuksena se ei kyllä ole asennettu, jos menee eteenpäin ja valitsee vain Mandraken ehdottamat paketit. Samoin Windows-osio oli valmiiksi liitetty hakemistorakenteeseen. Plussaa Mandrakelle! Info! Midnight Commander on helppo asentaa jälkikäteen Mandrake Control Centeristä. Siihen pääsee kätevästi konsolista kirjoittamalla # mcc. Sitten valitaan Software management ja Software Packages Installation. Helpointa on löytää paketti kirjoittamalla Search-ikkunaan: mc, jolloin esille tulevista vaihtoehdoista ruksataan valituksi paketti mc-4.5.55-10mdk. Asennus pyytää 1. CD:tä kohta mc toimii!
Miinuksena taas Num Lock ei ollut oletuksena päällä (Linuxhan ei välitä bios-asetuksissa olevasta numlock=on kuten Windows). Sen saa Mandrakessa kyllä helposti päälle jälkeenpäin 'Mandrake Control Centeristä' (mcc). Samoin OS/2:n HPFS-tiedostojärjestelmää ei liitetty automaattisesti hakemistorakenteeseen, mutta se nyt ei ole mikään puute, koska Ossin käyttäjät alkavat olla harvassa :)
Tein tietysti myös boot diskin ja se sisältää tiedostot:
boot.msg
initrd.img
ldlinux.sys
syslinux.cfg
vmlinux
Seuraava yllätys oli skandit, jotka eivät toimineet Mozillassa sivulla http://solo.nordea.fi/ (en ole vieläkään saanut selville syytä). Ettei vain syynä olisi väärin tehdyt sivut vaikka Windows näyttääkin ne oikein? Default character coding Mozillassa on Western (ISO-8859-1. Skandit näkyvät kuitenkin useimmilla sivuilla oikein kuten myös sähköposteissa ja news-alueilla. Samoin valikoissa ja konsolissa skandit toimivat.
Mandrake lisäsi OS/2:n Boot Managerin loppuun jotain omituista, mutta luultavasti syy on BM:n, joka ei osaa käynnistää yli 8 gigan alueella olevia käyttöjärjestelmiä (siksi tulen myöhemmin käynnistämään eri distrot Grubista, joka on omalla pienellä boot-osiolla (/boot) 8 gigan rajan alapuolella).
Pieni, mutta tärkeä asia vielä: Mandrake hallitsee myös virransäästöhommelit ja osaa sammuttaa koneen (?), johon kaikki distrot eivät 'out-of-the-box' kykene.
Yleisvaikutelma Madrakesta: nopea asennus ja hyvä asennusohjelma ja muutenkin erittäin sopiva distro aloittelijalle. Myös OpenOffice 1.0 toimisto-ohjelmisto on valmiina mukana paketissa ja samoin Mozilla-selain. Mutta... Itse olen asentanut Mandraken sekä uudehkoon koneeseen että vanhaan Pentium II koneeseen ja molempiin Mandrake asentui suosiolla. Häiritsevänä tekijänä koen kuitenkin asennusohjelman liiallisen automatisoinnin. Jopa käynnistysdiskettikin jää tekemättä, kun ohjelma ei anna siihen mahdollisuutta missään vaiheessa. Windowsista Linuxiin siirtyvälle automatisointi voi olla hyvä idea, mutta jotain toista Linux-distribuutiota aikaisemmin kokeilleelle jää tunne, että tulikohan jokin kohta vahingossa ohitettua. Ei tullut. Asennusohjelma vain oli päättänyt puolestasi, mitä tarvitset. Voin suositella Mandrake 9.0:aa Windows-maailmasta Linuxiin tutustuvalle pienin varauksin.
Normaaliasennuksessa englanninkielinen OpenOffice 1.0 asennetaan valmiiksi. Linuxissa OO ei ole ryhmitelty saman OpenOffice-ryhmän alle kuten Windowsissa vaan eri komponentit on jaoteltu pääryhmien alle. Siten esim. Toimisto-ohjelmat -> Tekstinkäsittely sisältää kaikki tekstinkäsittelyohjelmat (myös OO Writer) ja Toimisto-ohjelmat -> Laskentataulukot sisältää taulukkolaskentaohjelmat (kuten OO Calc).
Asetuksia voi muuttaa: Asetukset -> Mandraken hallintapaneeli (rootin salasana) -> Laitteisto -> Hiiri tai konsolista rootin oikeuksilla (su) kirjoittamalla mcc (Mandrake Control Center). Esimerkiksi yleisen Generic-hiiren voi yrittää vaihtaa oikeantyyppiseksi tai usb-hiiren voi vaihtaa ps/2-porttiin (yllätyksekseni Logitech MouseMan Wheel optical toimii USB Generic -asetuksilla hyvin). Huom! Hiiren asetusten väärä valinta voi jumiuttaa hiiren ja tehdä näin graafisten työkalujen käytön mahdottomaksi. Silloin voi mennä virtuaalikonsoliin painamalla yhtäaikaa näppäimiä Ctrl-Alt-F2 (virtuaalikonsolit F1-F6) ja kirjautumalla sisään roottina eteen avautuvassa :mandrake loginissa. Rootin oikeuksilla kirjaudutaan sisään kirjoittamalla em. kohdassa root ja enter. Sen jälkeen kysytään salasanaa ja siihen kirjoitetaan rootin salasana. Sitten voit käynnistää Mandrake Control Centerin tekstitilassa kirjoittamalla mcc. Virtuaalikonsolista pääsee takaisin graafiseen KDE:hen painamalla Alt-F7.
Hiiren nopeutta, kätisyyttä jne. voi taas muuttaa toisesta valikosta: Ohjauskeskus -> Laitteet -> Hiiri.
Helpossa asennuksessa kaikki on automatisoitu mahdollisimman pitkälle. Asennusohjelma käyttää tätä vaihtoehtoa, jos valitsee automaattisen osioinnin. Sen jälkeen asennusohjelma päättää monista asioista omapäisesti kysymättä käyttäjän mielipidettä kuten käynnistysdiskettiä ei pyydetä tekemään ja automaattinen sisäänkirjautuminen valitaan oletuksena päälle.
Autologinin saa pois seuraavasti:Asetukset -> Mandraken hallintapaneeli -> Käynnistys -> Käynnistyksen asetukset ja poista ruksi kohdasta: Kyllä, haluan autologinin.
Sen saa pois myös konsolista muuttamalla tiedostosta /etc/sysconfig/autologin kohtaan autologin=yes tilalle autologin=no.
Kirjoita konsolissa kappfinder. Ohjelma skannaa kaikki asennetut ohjelmat ja lisää ne automaattisesti valikkoon.
URPMI asentaa RPM-paketit kätevästi, joilla on riippuvaisuuksia toisista paketeista. Käyttö: urpmi paketti.rpm. Urpmi huolehtii siis automaattisesti riippuvaisuussuhteista ja ilmoittaa, jos tarvitaan jokin lisäpaketti esim. asennus-CD:iltä. Paketit voi asentaa tietysti myös kuten rpm-paketit normaalisti rpm -Uvh paketti.rpm (asentaa paketin ja jos se on jo aikaisemmin asennettu, päivittää sen) tai rpm -Fvh *.rpm (RPM huolehtii pakettien asennusjärjestyksestä). Parasta infoa urpmi:sta saa man urpmi. Myös linkkiin http://www.linux-mandrake.com/cooker/urpmi.html kannattaa tutustua.
Linkistä: http://plf.zarb.org/~nanardon/index.php voi lisätä mirroreita. Sivulta saa valmiin linkin, joka tulee urpmi.addmedia-käskyn jälkeen. Send-painalluksella saatu valmis urpmi.addmedia + linkki pitää sitten vain kopioida (esim. Ctrl-c) ja liittää konsolissa (esim. hiiren oikealla näppäimellä: Liitä).
Käsky # urpmi.update -a päivittää listan
saatavissa olevista paketeista eli urpmi databasen,
# urpmi.update --auto-select --wget päivittää
asennetut paketit eli ohjelma etsii, mitä paketteja olet asentanut ja päivittää
ne, jos päivityksiä on saatavilla. Wget taas on Windowsin GetRightia
vastaava ohjelma, joka osaa jatkaa keskeytynyttä imurointia.
Listaan /etc/urpmi/skip.list voit lisätä paketit, joita et halua jostain syystä päivittää.
Mandrake 9.0:n saa melko pienellä vaivalla säädettyä mieleisekseen ja siksi Windowsista Linuxiin siirtyminen ei tuottane ongelmia, jos Mandraken valitsee ensimmäiseksi Linux-versioksi.
Huom. Mandrake 9.1 on jo myös julkaistu (March 25th, 2003) ja sen voi imuroida http://www.mandrakelinux.com/en/ sivulla olevista osoitteista (paina 'download' kaksi kertaa, niin saat luettelon mirroreista). Katso myös omat kokemukseni päivityksestä ja uudesta asennuksesta.
Päivitetty viimeksi: 9.8.2003
Copyright © 2003 Tapani Räikkönen. All rights reserved.